ASUNTO-OSAKEYHTIÖ PUUTARHAKATU 14

Sodan jälkeen Oulussa oli pula asunnoista niin kuin koko Suomessa. Ouluakin oli pommitettu ja rakennuksiin osuneet pommit olivat sytyttäneet myös viereisiä taloja. Koteja sodasta palanneille ja perheille ei ollut. Niinpä kahdeksan miestä perheineen päätti perustaa asunto-osakeyhtiö Puutarhakatu 14.
Syyskuun 23. päivänä 1945 oli perustava kokous, jossa olivat mukana teknikko Matti H Honka, työmies Vilho Kukkohovi, rakennusmestari Eino Meriluoma, puuseppä Leevi I Nissilä, varastomies Niilo Mustonen, leipuri Armas J Kinnunen ja teknikko Toivo Viitanen.
He lähettivät Kauppa- ja teollisuusministeriöön yhtiösopimuksen, jonka mukana oli yhtiöjärjestys.
Vastauksen ja luvan asunto-osakeyhtiön perustamiseen he saivat Helsingistä lokakuun 8. päivänä 1945.
”Yhtiön tarkoituksena on omistaa ja hallita Oulun kaupungin II:ssa kaupunginosassa olevaa tonttia N:o 219, sekä rakentaa sille asuinrakennus, jonka huoneistot ovat varattu osakkeenomistajille asuinhuoneistoksi siten, että määrätyn osakkeen omistajalla on hallintaoikeus osakkeeseen merkittyyn huoneistoon. Kaikki huoneistot käsittävät kaksi huonetta ja keittiön.
Yhtiön pääoma on 1.200.000 mk jaettuna kahdeksaan 150.000 mk:n määräiseen osakkeeseen.
Osakepääoman tulee olla täysin maksettu kolmen kuukauden kuluttua sen jälkeen kun yhtiö on kaupparekisteriin merkitty. Kaikki osakkeet ovat saman kokoisia, 53 m2.
Jos osakas halusi myydä osakkeensa, hänen täytyi ilmoittaa siitä viipymättä kirjallisesti yhtiön johtokunnalle. Myyjän on ilmoitettava oikeaksi vahvitettu hinta. Toisilla osakkailla oli etuosto-oikeus osakkeeseen. Osakkeita ei kuitenkaan voinut ostaa osakas, jolla oli jo kaksi osaketta.
Osakeyhtiön osakkeita eivät saa omistaa ulkomaalaiset, ulkomaalaiset yhtiöt, eivätkä ulkomaalaisten sekä eräiden yhteisöjen oikeudesta omistaa ja hallita kiinteätä omaisuutta tai osakeita 28 päivänä heinäkuuta 1939 annatun lain 2 §:ssä mainitut suomalaiset yhtiöt, eikä osaketta saa luovuttaa ulkomaalaiselle tai edellä mainnitulle yhtiölle.”
Kovaa tekstiä tuolloin yhtiöjärjestykseen täytyi kirjoittaa. Varmasti sääntöjä myös noudatettiin. Kaikki yhtiön perustajat olivat Suomen kansalaisia, mikä mainittiin ammattien lisäksi Kauppa- ja teollisuusministeriöön lähetetyssä yhtiösopimuksessa.
Vakuutusosakeyhtiö Pohjola vakuutti ainaiseksi ajaksi alkaen huhtikuun 2 p:stä 1948 palovahingon varalta asuinrakennuksen 3.000.000 mk arvosta.
”Rakennusselostus: Rakennus on lautainen, huopakattoinen, kaksikerroksinen. Kellarikerroksen välikatto on osaksi betonista, osaksi puusta. Lämmitys toimitetaan keskuslämmityksellä. Rakennus
on valmistunut v. 1948; sen kuutiotilavuus on 2.292 m3. Kellarikerros sisältää keskuslämmmityskattilahuoneen (holvattu, palo-ovilla varustettu), talouskellareita ja puusäiliön. Muut kerrokset sisältävät asuinhuoneita. Rakennuksessa ei ole tulenarkaa laitosta tai työskentelyä.”
Kellariin rakennettiin myöhemmin sauna, jossa oli puukiuas ja muuripata.
Talon rakentajat olivat ammattimiehiä: rakennusmestari, puuseppä, sähköteknikko, varastomies ja työmiehiä. Taloa alettiin rakentaa todennäköisesti jo loppuvuonna 1945. Rakennustarvikkeita oli tuolloin pulaa ja ulkomaalaukset tehtiin kesällä 1948.
Huoneistojen varustukseen kuului keittössä puuhella, kylmävesi, kivinen tiskipöytä, jossa kaatoallas. Kamareissa oli lämpöpatterit. Kunnollinen sisävessa kuului ihan luksuksiin.
Vielä keskeneräiseen taloon muutettiin kai pikavauhtia. Pienimmät lapset: Nissilän Raija ja Mustosen Seppo olivat vielä alle vuoden ikäisiä. He ovat syntyneet alkuvuodesta 1946. Heidän vaunujaan oli kertoman mukaan vähän vaikea saada ensimmäiseenkään kerrokseen, koska portaatkin olivat väliaikaiset. Näin ovat vanhempamme kertoneet. Lapsia talossa sitten olikin niin paljon, että kaikilla oli kavereita.
Todennäköisesti ensimmäinen taloon syntynyt olin minä, Mirja Honka.
Nyt on ihan hyvä aika kirjoittaa talon tarinaa. Onhan talon synnystä kulunut 70 vuotta.
Mirja Tuliniemi os Honka
Lähteinä Yhtiösopimus ja palovakuutus ja yhteiset muistot