JOUKO KUMENTOLA MUISTELEE

Sain sisareltani (Kirsti Hiironen, Isokatu 76 A 1) tietää, että olette perustaneet Raksilan perinneyhdistyksen. Mielenkiintoista.
Syrjäkatu oli siihen aikaan Oulun levein katu kun meidän katraamme piti majaa Syrjäkatu 15:ssa. Sitä ja Syrjäkatu 17:ää kutsuttiin lasipalatseiksi, koska niissä oli lasirouheella rapattu pinta. Syrjäkatu 13:ssa oli OOK:n maitokauppa, 17:ssä oli taas lihakauppa. Syrjäkatu 19:ssä oli alueen yleinen sauna. Veikkauskupongit saattoi käydä jättämässä Syrjäkatu 16:ssa olevaan pieneen kirjakauppaan.
Syrjäkatu oli siihen aikaan päällystetty mukulakivillä. Puistikkokatu oli sorakatu. Sen vierustat olivat nurmikolla. Pelasimme Puistikkokadulla ahkerasti jalkapalloa ja nelimaalia ja joskus pesäpalloakin, jopa.
Laaniskan takana oli ojan varressa puutarhapalstoja. Sitten oli lautatapuleita ja niiden takana Riemuliiteri. Niihin liittyy myöhemmin omat tarinansa jos haluatte niistä kuulla. Voin kertoa rakettien suunnittelusta ja niiden ampumisesta ja siitä raketista joka oli saada aikaan täystuhon… Sitten olivat avaimista tehdyt paukahtavat lyötävät pikkupommit. Kiinni jäätiin toki porkkanoiden näpistelystä…
Retkiä teimme Lämsänjärvelle asti. Se oli kauhean ”erämaan” takana. Siellä vaanivat armeijan miehet ase- ja räjähdysainevarastoja tai mitä ne nyt mahtoivatkaan olla. Maastosta löysimme useita suutareita, joista meitä oli varoitettu: ”Ei pidä koskea!” ”Voitte merkata ne lähimpään puuhun kahdella punaisella nauhalla.” Nykyisin alueella on mm. yliopiston laitoksia ja sairaala sekä teknillinen oppilaitos ja ammattikoulu.
Syrjäkadun porukka muodostui seuraavasti:
Syrjäkatu 3-5: Lassanderin Seppo; Syrjäkatu 11: Ruutin Martti, jonka kanssa värväydyimme kaupungille töihin maanmittarin apulaisiksi pudottamaan Pyykösjärven tontteja alas; Syrjäkatu 10: Niirasen Matti, Nirsku; Syrjäkatu 15: Erkki Liljeblad, Kerolan pojat, Pentti eli Peege, Seppo eli Sepe ja Matti sekä sisarensa Ulla. Itse Kerola, Veikko, oli keskuskoulun johtajaopettaja. Sitten talossa asuivat talonmies Lauri Päivinen ja tyttärensä Pirkko, Kumentolan Jouko ja Kirsti pikkusisaruksineen: Esko, Asko, Anja ja Paula. Syrjäkatu 17:ssä asuivat Oulun hurjin talonmies Klapuri ja komisario Kaarlo Forsman, muistan asukkaista vain Mikko Asunnan porukan, lapset Hannu, eli Hante, Anssi ja Markku Asunnan poikien äiti oli kuvaamataidon opettajani Oulun Keskikoulussa ja antoi minulle arvosanan 9. Syrjäkatu 19:ssä asuivat Liedot Leo ja Lasse. Isän ammatti oli Veturinkuljettaja. Hän oli myös kova käymään lohia lippoamassa Merikoskesta. Syrjäkadun ja Välikadun kulmatalossa (Välikatu 1?) asui Rasilan Kari, jota Tiriläiseksi kutsuttiin. Meidän ikkunamme olivat mukavasti ristiin kadun yli kulmittain siten, että saatoimme morsettamalla pitää yhteyttä toisiimme taskulampuilla väläytellen. –Oli taloissa muitakin asukkaita. Valitettavasti en enää muista aivan kaikkien nimiä, vaikka joitakin tapauksia kyllä.
– – –
Olen eläkkeellä oleva syksyllä 73 v täyttävä nuorimies, joka kävi koulunsa Oulussa, Toimi VR:n palveluksessa täydet vuodet ja saavutti normaalin eläkeiän, ei siis mikään työkarkuri, vaan aikanaan työnarkomaani. Olin perustamassa Oulu-lehteä 1959/-60. Toimin VR:n talojen (25 kiinteistöä)isännöitsijänä ja Tutkijana konepajalla sen lakkauttamiseen saakka. Työurani aikana toimin työympäristöasiantuntijana (siihen kuuluivat työpaikka-ja lay´outsuunnittelu, työsuojelu ja työntytkimus erikoisalama menetelmäsuunnittelu) sekä kouluttajana Rastorilla, Inskossa ja Autoalan koulutuskeskuksessa, toimimista konsulttina ja sivutoimisena huoltoneuvojana sekä toimitussihteerinä jne. Muutamia kirjija ja oppaita ja satoja erikoisartikkeleita ammattilehdissä. – Niinpä, ei sitä aikanaan olisi uskonut mithin kaikkeen sitä ehtii kun 13 vuotiaana olin kesätöissä Porin kaupungin kasvitarhalla puutarha-apulaisena ja sitten ennen armeijaan menoa olin Lapin Rakennuksella porarina: porasin kaikkien Oulun Toivonsaaren liukuvalutalojen muotit. Olin partiolainen aina Gilveltasoon saakka. Ura päättyi Hyvinkäälle muuttoon. Muista harrastuksistani oli ratsastus tärkeä aina naimisiin menooni saakka. Mielilajini oli maastoesteratsastus, joka nykyisin tunnetaan kenttäratsastuksen nimellä. Talvella taas hiihtoesteratsastus.
Nykyinen harrastus on suvun keittokirjan kokoaminen ja kirjoittaminen sekä ”Vaarin pajassa” valmistamani lasten perinnelelut.