Puutarhakatu 14 asui 1950-luvulla sokea pariskunta Kusti ja Mari Ilovaara. Mari tykkäsi
lukea pistekirjoituksella kirjoitettuja kirjoja, mikä minusta oli ihmeellistä. Miten joku
pystyi lukemaan valkoisella paperilla olevia pieniä koholla olevia pisteitä. Mari tykkäsi
myös kutoa sukkia.
Kusti puolestaan teki erilaisia harjoja. Hän opetti myös minulle harjanteon salaisuuksia.
Harjoja piti sitten tietysti käydä myymässä. Sitä varten isäni Matti Honka teki hänelle
kulkuneuvon- tandempyörän. Hän hitsasi kaksi pyörää rinnakkain toisiinsa ja perälle
suuren tavaratelineen harjojen kuljetusta varten.
Koska Kusti oli sokea, jonkun meistä penskoista täytyi olla hänelle silmänä. Niinpä
minäkin sitten olin hänelle polkemassa ja katsomassa tietä. Me sitten kävimme
harjakaupalla torilla markkinoilla ja ympäri Oulua.
Kerran lähdimme Kastelliin kaupustelemaan. Kajaanintie oli silloin paljon kapeampi
ja mutkaisempi kuin nyt eikä siinä ollut asfalttiakaan. Kusti polki vasemman puoleista
pyörää ja minä oikean puoleista. Mutkissa tiekin oli kallellaan mutkan suuntaan.
Kustista tietysti tuntui mutkissa, että sinne päin pitää kääntää myös ohjaustankoa.
Eräässä oikealle kaartavassa mutkassa kiljuin Kustille, että käännä vasemmalla, ettei
jouduta ojaan. Enhän minä pienenä tyttönä jaksanut kääntää häntä vastaan. Siinähän
tietysti kävi niin, että me kaaduimme sinne ojanpohjalle. Eihän se oja syvä ollut, mutta
siellä oli polttiaisia. Sinne mentiin Kusti, harjat ja minä. Kusti taisi hieman noituakin.
Eihän siinä muu auttanut, kuin nostaa pyörä ylös ja kerätä harjat ojasta. Niin sitten
jatkettiin matkaa ja taidettiin myydä joku harjakin.
Kusti sokeudestaan huolimatta tunsi rahat hyppysissään. Häntä ei päässyt kukaan
huijaamaan rahan arvoissa. Silloin 50-luvulla ei seteleissä ollut vielä sokeille
tarkoitettuja tunnusteita ja setelit olivat samankokoisia.
Kusti ja Mari muuttivat Hämeenlinnaan. Aina Oulussa käydessään Kusti kävi
tietysti ”katsomassa” meitä Puutarhakadun asukkaita. Meni sitten ainakin 10 vuotta,
isäni oli opiskelemassa Hämeenlinnassa ja kävi katsomassa Kustia ja Maria. Isäni kertoi
heille, että olin saanut pojan ja hänet oli kastettu. Kusti oli heti sanonut isälleni, että
pojan nimeksi tuli Marko. Mistähän ihmeestä hän pystyi sen tietämään??
Kustista minulle on jäänyt hyvät muistot.
Mirja Tuliniemi