Asuimme sodan aikana ja vähän sodan jälkeenkin Raksilassa, Vainiokadulla. Veljeni Kai oli innokas lintuharrastaja. Innostuksensa hän oli saanut viereisessä talossa asuvalta Kari S:lta, joka kolme vuotta vanhempana oli edennyt harrastuksessaan jo pitkälle. He olivat hyvä parivaljakko samoilemaan luonnossa tekemässä havaintojaan linnuista. Ja lintuharrastajahan kerää myös lintujen munia.
Kari oli havainnut, että Intiön vesitornissa pesii pääsky. Siispä munia hakemaan. Koska pesä sijaitsi aivan tornin yläosassa, oli heillä ongelma edessä. Miten niitä munia sieltä saadaan! Ja konstihan löytyi. Kari tarttui Kaita nilkoista ja roikotti häntä tornin näköalatasanteelta. Siten Kai ylettyi pesään ja munat saatiin.
Tätä kirjoittaessani huomasin, että olisi ollut tarvetta kysellä sankareilta tarkempia tietoja seikkailusta, esimerkiksi, että minkä linnun pesä oli kysymyksessä. Mutta tuoni on jo korjannut satoaan. Molemmat elämänikuiset ystävykset ovat jo siirtyneet viimeisen rajan taakse. Kai menehtyi ensin , syksyllä 2012. Ja Kari heti seuraavana syksynä. Karin sisko, Ulla, totesikin sattuvasti, että k a v e r u k- s e t l ä h t i v ä t m u u t t o l i n t u j e n m a t k a a n.
Kirjoitti Reijo L.
Edellä olevan kirjoittamisen jälkeen olen useasti muistellut poikavuosien tapahtumaa
vesitornilla. Mieleeni on palautunut asioita siitä ja onkin vahvistunut muistikuva siten,
että olinhan siellä minäkin. Muistan, että Kain piti sitoa kenkänsä tiukasti kiinni, että
Karin kourat saavat turvallisemman otteen Kain nilkoista. Kari meni makaamaan
rähmälleen näköalatasanteen sille osalle, joka oli kaiteen ulkopuolella. Sitten tukeva ote Kain nilkoista ja Kai hivuttautui reunan yli. Siinä hän roikkui pää alaspäin ja hamusi niitä munia pesästä, yksi muna kummallekin sankarille. Sitten oli vuorossa Kain ylös nosto. Siinä näytti tulevan ongelmia. Minuakin tarvittiin apuun. Minun tuli varmistaa, että Kari pysyy tasanteella. Kari saattoi siten keskittyä Kain nostoon.
Onnistuihan se ja munatkin saatiin ehjinä. Touhun aikana maantasolta kuului
huutoa. Siellä olleet ihmiset olivat järkytyksekseen nähneet mitä ylhäällä tapahtui.
Tiesimme siis odottaa tornin vahtimestaria ylös. Kiireesti lähdimme laskeutumaan
tornin sisällä kulkevia rappusia alas. Vahtimestari tuli jossain kohdassa vastaan.
Päästi meidät ohitseen jotain kysellen. Emmehän me voineet mitään tietää tapahtumista. Menkööt vaan katsomaan huipulle asti, mistä siellä on kysymys.
Sankarit pitivät tärkeänä, että minä en kerro kotona mitään seikkailusta.
Se oli kuitenkin niin järkyttävä kokemus minulle. että minulla oli tarvetta
puhua jollekin. Olihan Veljen elämä ollut kyseessä. Minä olin todelle peloissani
siellä tornissa. Tarvetta oli kertoa miten rohkea Kai oli ollut. Itse en olisi kyllä
uskaltanut tehdä samaa.
Niinpä Kai suutahti minulle, kun vanhempamme saivat tietää asiasta. Hän ei
huolinut minua enää mukaan linturetkelle. Kari kyllä olisi ottanut minut maskotiksi
kuten hän sanoi. Hän olisi jopa lähtenyt vain minun kanssa kahdestaan, mutta
tajusin, että Kai tykkäisi kovasti huonoa, jos kuulisi meidän olleen retkellä ilman
häntä. Siispä linturetket kohdaltani jäivät siihen.
Kirjoitti sama