Useampi raksilalainen perhe pysyi hyvin leivissä sota-aikana. Rossin perhe piti leipomoa
Karjakadulla ja saksalaiset hakivat sieltä päivittäin leipää tukikohtiinsa Iskoon ja
Hietasaareen. Aamulla kahdeksan aikaan me pojat kokoonnuttiin Karjakadulle odottelemaan
saksalaisten saapumista. Karjakadulla ei ollut katukivetyksiä ja odotellessa pelattiin
puukkotikkaa, jossa kukin vuorollaan pyrki määrätyin liikkein pudottamaan puukon terä
edellä santaan. Kun tien päähän ilmaantui saksalaisten kuorma-auto, hypättiin ylös ja
ryhdyttiin auttamaan leipien lastaamisessa lava-autolle. Me pojat pääsimme käymään kellarin
alakerrassakin, jonne muut suomalaiset eivät päässeet. Kellarin tasolla oli 40×40 senttimetrin
kokoinen pikkuluukku, josta leivät annettiin ulos kaksi junttaa vastakkain. Auton lavalla
oli toinen odottamassa, leivät heiteltiin eteenpäin ja pressulla peitetty lava-auto täytettiin
kokonaan edestä alkaen. Palkkioksi sai juntan kouraan, ei ollut leivästä puute vaikka leipä oli
kortilla! Kerran pääsin kuorma-auton kyytiin kuljettajan syliin istumaan ja autoa ohjaamaan,
kierrettiin Pohjoisen alikäytävän kautta asemalle ja siitä juoksin radan yli kotiin. Olihan sitä
vähän ölövinä, kun oli päässyt isoa autoa ohjaamaan. Saksalaisten avustaminen kesti v. 1940
kesän pitkälle syksyyn.
Saksalaisten kanssa käytiin myös kauppaa. Kun saksalaisten sotilasjuna oli tulossa asemalle,
sana kulki että ”juna asemalla”. Poikien kanssa myimme sotilaille kaljapulloja, alkoholitonta
Pilsneriä asemalla huudellen: ”Pilsner flaska zwanzig mark!” Pakkahuoneenkadun
nurkkauksessa oli Ohukaisen kauppa, jossa käytiin juoksemalla täyttämässä reppu ja palattiin
taas takaisin asemalle myymään. Kävihän se välillä vaaralliseksikin, kun oli vetureita toisella
raiteella. Sotapoliisit ottivat myyjiä kiinni, pullot vietiin, muttei sakotettu. Kerran sotapoliisin
huomattuani kerkesin jo livahtaa pakoon junan alta, mutta toisella puolella oli toinen
sotapoliisi, joka nappasi kiinni ja lähti viemään Kivikukko –parakin toimistoon esikuntaan.
Itkuhan siinä pääsi. Sotapoliisi potkaisi takamukseen ja sanoi: ”Juokse poika kotiin”. Siihen
loppui myynnit siltä illalta. Saksalaisista saatiin karkkia ja suklaata, jota ei Suomessa siihen
aikaan ollut. Vanhemmat pojat rokkasivat, möivät vaatteita ja villapaitoja. Saksalaisista oli
paljon hyötyä sota-ajan niukkuudessa eläville raksilalaisille perheille.
25.11.11 Erkki Pyykön kertomasta kirjannut Johanna Mäkelä-Kaikkonen