Minä aloitin 9-10 vuotiaana ja tiernapoika-aikaa oli noin 4-5 vuotta eli koko sota-ajan. Mukana oli Lieton Lasse, Hyvärin Paavo, Korven Rekke, Huttusen Erkki, Holtinkosken Ola ja Rintalan Pate ja Kakaravaaraltakin kuului pari poikaa. Herodekseksi valittiin paras laulaja, mutta yleensä kaikki olivat hyviä laulajia, Ynnin poikakuorossa suurin osa. Paavo oli kylläkin lähinnä siksi porukassa, kun Paavon kotona oli tilaa ja tähteä saatiin säilyttää hänen kotonaan. Raksilan pojista kertyi 2- 3 tiernapoikasakkia, porukat vaihtuivat jonkin verran vuosittain. Äänenmurroksen tullessa piti lopettaa, mutta murroksen kynnyksellä käytiin apteekin kautta ja haettiin ennen esitystä pikkupullo yskänlääkettä, jolla sai ääneen kirkastusta.
Raksilan kirjakaupasta hankittiin pahvitarpeet, hopia- ja kultapaperit, murjaanien kuninkaalle mustaa ja Herodekselle punaista. Jokainen teki omat vyöt, renksit, viitan ja kruunun. Isältä lainattiin valkoinen paita. Jokainen teki itselleen viitan ja paperista tähden, joka kiinnitettiin taakse selkään. Herodeksen värit olivat punainen ja keltainen Murijaanilla hopia ja musta, knihtillä vihreä ja valkoinen, Mänkillä vihreä. Maskeeraus oli kova komma: Kynttilällä poltettiin korkkia ja Murijaanien kuninkaalla sotkettiin noella koko naama, Herodekselle tehtiin viikset ylöspäin, knihtillä alaspäin ja mänkillä oli huuliparta. Nelihaaranen tähti oli iso, sakarat vajaan metrin. Kun kamppeet oli laitettu kuntoon, lähdettiin kiertämään. Reitti oli aina sama: radan yli, Asemaravintola, Turisti, Asemakatua pitkin kuljettiin rantaan päin, sitten IKL:n ravintola, Kauppahotelli, Puistola, Arina ja Tervahovi. Jos jäi aikaa, saatettiin mennä Heinäpäähän päin. Siellä tosin oli Heinäpään porukka ja Tuirassa puolestaan Tuiran poikien porukka. Nummi-ravintola Heinäpäässä oli hyvä paikka ja sieltä sai hyvin rahaa. Siellä päin liikkuessa piti olla varuillaan ja jos Heinäpään porukka näkyi risteyksen päässä, piti lähteä juoksemaan karkuun lujaa, etteivät olisi rikkoneet tähdestä sakaroita.
Tiernakausi alkoi marraskuun lopussa, jolloin esiintymiset aloitettiin pikkujouluista. Joulukuun alusta alettiin sitten kierrellä yksityiskodeissa. Puvut sai laittaa päälle vasta, kun poliiseilta sai luvan, paria viikkoa ennen joulua. Isä järjesti esiintymiset veturimiesten pikkujouluihin, jotka järjestettiin Kaupungintalolla. Kaupungintalon näyttämöllä esiintyminen oli juhlavaa ja esityksen alussa oikeat esiriput nousivat. Käytiin myös VPK:n ja Oulun Palloseuran pikkujouluissa. Kerran esiintymisvaatteet unohtuivat kotiin lähtiessä päälle ja vanha konstaapeli pysäytti meidät: ”Jaha pojat, nyt lähetään laitokselle”. Konstaapeli antoi meidät päivystävälle poliisille, joka nuhteli ja käski ottaa kamppeet pois päältä – ja päälle saa laittaa sitten vasta, kun on luvallista… Setä oli tuonut sodasta venäläisen miekan, jota sain käyttää esityksissä ja se oli mukanani. Pelekäsin, että poliisi ottaa pois – kun olisi huomannut että pojalla on venäläistä sotasaalista. Suvussa on vieläkin tämä miekka.
Hyvä paikka oli myös yksi talo rautatien vieressä, siellä asui VR:n pikkuisia pomoja ja kaikissa 5- 6 kodissa sai käydä laulamassa. Herodes ja murijaanien kuningas menivät ensin: ”Hyvää iltaa, saahaanko tulla laulamaan”. Laulut ovat samat tutut, lisäksi matkustajakoti Turistilla laulettiin tuttuja joululauluja, kun siellä sopi esiintymään vain käytävällä. Pommitusten aikana tiernapoikaesiintymiset katkesivat, kun perheet muuttivat maalle.
Ilta saattoi mennä kymmeneen saakka ja sama reitti kierrettiin kerta toisen jälkeen uudestaan. Vaikka oli sota-aika, ihmisillä oli yleensä antaa lanttia tiernapojille. Herodeksen kodin pihan liiterissä mentiin kontilleen ja pienen tuikun valossa jaettiin rahat neljään osaan. Joulurahat siitä sai ja rahat annettiin vanhemmille.
25.11.2011 Erkki Pyykön kertomasta kirjannut Johanna Mäkelä-Kaikkonen