Vapaapalokunnan nuoriso-osasto

8.12.2011
Pyykön Erkin luona
Erkki muisteli aikaa Vapaapalokunnan nuoriso-osastossa
Raksilan, Kakaravaaran ja Heinäpään pojat muodostivat tuon poikaryhmän. Kuullessaan paloautojen äänen he juoksivat kiireesti palokunnalle Uudenkadun ja Kauppurienkadun kulmaan. Sitten he kiireesti pukivat palomiehen varusteet, kypärät ja takit, päälle ja valmistautuivat lähtöön. Joskus kävi kuitenkin niin, että joukon kokoontumiseen ja varusteiden pukemiseen meni niin paljon aikaa, että isot palomiehet kerkesivät tulla takaisin pallokunnalle.
Paloauto oli vanhanmallinen avoauto, jossa oli 1000 litran vesisäiliö ja laatikot letkuja varten. Pojat istuivat letkulaatikoiden päällä ja joku sai aina istua Imuun vieressä etupenkillä ja sai soittaa isoa messinkikelloa.
Tuiraan mennessä oli Tähtitornin kohdalla oli melko vaarallinen mutka, siinä tuli tunne, että auto kaatuu kovassa vauhdissa.
Kerran Pateniemen sahalle paloa sammuttamaan me ehdimme sinne nopeasti, koska Piisalon Immu tiesi nopeat reitit. Vakinaisen palokunnan Molanderin Ottu oli ihmeissään meidän nopeudesta.
Kerran menimme Kempeleeseen sammuttamaan pientä paloa, mutta vesi loppui ja meidän piti lähteä täyttämään tankkia Oulunsaloon merenrannalle. Rantahan on savista, mutta Immu katsoi sopivan paikan täyttöä varten. autosta tuli kuitenkin niin raskas, että se ei lähtenytkään omin avuin liikkeelle. Joku pojista kävi hakemassa lähitalosta traktoria avuksi. Näin pääsimme sitten takaisin palopaikalle hoitamaan jälkisammutusta. Kotiin tullessa kello oli jo aamulla 5. Äiti ja isä olivat ihmeissään, missä olin yöni viettänyt.
Alaikäraja pojille oli 11 vuotta. Erkillä oli kuitenkin niin kiire päästä mukaan joukkoon, että hän pikkuisen narrasi itseään vanhemmaksi. Hän liittyi jo 10-vuotiaana. Piisalon Imu oli joukon kouluttaja ja koulutti heitä pari-kolme kertaa viikossa. Heillä oli palomiehen varusteet kaapissa odottamassa sammutustöihin menoa.
Vapaapalokunnan nuoriso-osasto oli tuolloin hyvin tärkeä, koska miehet olivat sodassa. Lisäksi siellä oli naistoimikunta.
Raksila oli ihana paikka asua. Asuimme Topinkadulla, missä oli Kotivara. Sitten asuimme Puutarhakatu 10, Okkosen Ilmarin talossa. Hän oli olympialaisissa joku tuomari. Koskipaasi rakensi Karjakatu 16, johon me pääsimme muuttamaan. Koskipaasi oli VR:n miehiä, niin kuin hyvin monet senaikaisista raksilalaisista oli.